Vuosi 2024 paketissa

Taas on tapahtumarikas vuosi vierähtänyt ja nyt olemme aloittelemassa uutta vuotta, vuotta 2025. Mitähän sekin mahtaa tuoda tullessaan, toisaalta sitä on turha pohtia etukäteen sillä kyllä sen tuomiset sitten aikanaan meille selviävät.

Paljon mielenkiintoista mahtui kuluneeseen vuoteen ja alkuvuoden tapahtumista olenkin aiemmissa kirjoitteluissani jo kertonutkin. Tuntui että syksyä kohden tahti sen kuin vain kiihtyi ja kalenterini pysyi täytenä ihan joulukuun puoleenväliin asti. Enpä sitä ajatellut kuinka totta se tulisikaan olemaan kun tämän kotisivuni muutama vuosi sitten perustin ja tälle nimeksi Monessa Mukana annoin. Varmaan siinä matkan varrella joitakin asioita on unohtunut ja jäänyt tekemättä, mutta kun on fiksujen ihmisten kanssa tekemisissä niin kukaan ei tohtinut asiasta huomauttaa. Isäukon viisaus tuntuu pätevän jotta hullu ei huomaa ja viisas ei puhu mitään.

Minulta on aina välillä kysytty jotta kuinka sinä oikein tuon kaiken jaksat niin mitä muuta siihen voi vastata kuin jotta hyvinhän minä jaksan, ainakin toistaiseksi. Olen useammassa yhteydessä maininnut, jotta kun on koko työelämänsä ollut tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa niin mitä sitä nyt tapojaan kesken kaiken lähtee muuttamaan. Nykyisissä ympyröissäni on niin mahtava määrä elämänkokemusta, jolle todellakin löytyisi käyttöä tässä yhä hullummaksi käyvässä maailmassa. Mutta kukapa sitä nyt ikä-ihmisiltä lähtisi jotain kysymään, vanhoja hyviä aikojahan nuo vain muistelevat. Tekoälyä sen olla pitää. Sen avulla ratkaistaan kaikki maailman ongelmat, ainakin tiettyjen asiaan syvällisesti vihkiytyneiden gurujen mielestä. Taitaa heitillä olla unohtunut, jotta ihminen on ajatteleva ja tunteva olento. 

Maailmanmenoa on taas tullut päiviteltyä monessa yhteydessä mutta tällä kertaa taidan pysyä vähän pienemmissä ympyröissä ja katson elämää näin Seniorin paikallisesta näkökulmasta.

Seniorielämää

Kolmas vuosi tuli täyteen Länsi-Vantaan kansallisten senioreiden puheenjohtajana ja neljäs vuosi on nyt sitten alkanut ja kevään tapahtumakalenterikin on viimeisiä vahvistuksia vaille valmis. Kulunut vuosi tuntui olleen jäsenistön mieleinen sillä tilaisuuksiin osallistuneiden antamasta palautteesta,  iloisista ilmeistä ja tapaamisten aikaisesta vilkkaasta pulinasta päätellen meillä on yhteisö, jonka jäsenemme tuntevat omakseen. Se on mahdollista kun on ollut hyvä tiimi ideoita toteuttamassa. Ei sitä nytkään pitäydytty vain vanhassa vaan tuotiin uuttakin vanhan rinnalle. Kolme uutta kerhoa pääsi vuoden aikana vauhtiin, järjestettiin uuden Kesäkerhomme päättäjäisten kunniaksi omat Venetsialaiset ja vuoden viimeisessä jäsentapaamisessa järjestimme ensimmäiset Seniori-ikäisten Kauneimmat joululaulut-tilaisuuden Myyrmäen kirkossa. Yhteisestä lauluhetkestä on toivottu tehtävän jokavuotinen perinne ja mikäli se minusta on kiinni niin miksikäs me nyt hyvin alkanutta perinnettä yhden vuoden mittaiseksi jättäisimme.

Muutto Virtakirkolta Myyrmäen täyskorjatulle upealle valon kirkolle toi meille myös uutta ulottuvuutta toimintaamme ja yhteistyömme Vantaankosken seurakunnan kanssa nousi aivan uudelle tasolle. Olemme toimineet pariin otteeseen hoitamassa kirkkokahvien tarjoilun ja Itsenäisyyspäivän messussa jasenemme hoitivat päivän tekstien ja esirukouksen luvut sekä osallistuivat kolehdin kantamiseen. Yhteistyö kirkkoherra Hans Tuomisen ja muun kirkon henkilökunnan kanssa on toiminut hienosti ja tiivis yhteistyö tulee jatkumaan myös alkaneena vuotena.

Syksyyn mahtui myös yksi tavallisuudesta poikkeava tapahtuma kun saimme Uudenmaan Senioripiirilta tehtävän järjestää Piirin sääntömääräinen syyskokous. Senkin järjestämisessa olimme hieman erilaisia senioreita. Kokouksen pitopaikaksi valitsimme elokuvateatteri Kino Myyrin Tilaisuudesta teimme oman näköisemme ja kiitosta järjestelyistä sekä sisällöllisestä tarjonnasta että ravitsemuspuolestakin saimme.

Lisää tekstiä kuvien jälkeen!

Vanhusneuvostoa ja Kirkkovaltuustoa

Vantaan Vanhusneuvostossa kolmas vuosi tuli täyteen ja pöydälle tuli edelleen mielenkiintoisia aiheita joihin pääsimme kantaa ottamaan. Huolta Vanhusneuvostossa olemme kantaneet mm ikä-ihmisten toimeentulosta sekä yksinäisyyden että syrjäytymisen riskeistä. Koska monissa kohdin ikä-ihmisten palveluiden osalta rajapintaa on hyvinvointialueen tarjoamiin palveluihin niin olemme Vantaan Vanhusneuvostossa pitäneet tiivistä yhteyttä myös VaKe Hyvan Vanhusneuvostoon. Yhteistyötä VaKe Hyvan kanssa tiivistettiin perustamalla yhteinen Nyrkiksi nimeämämme työryhmä, joka koostuu Vantaan, Keravan ja Hyvinvointialuueen puheenjohtajista ja erikseen nimetyistä henkilöistä. Näkyvin Nyrkin aikaansaannoksista oli Avoin kirje joka jaettiin Vantaan ja Keravan kaupunkien päättäjille ja joka julkaistiin Vantaan Sanomissa ja Keski-Uusimaa lehdessä. Yhteistyö muiden pääkaupunkiseudun Vanhusneuvostojen kanssa on myös jatkunut ja vuotuinen yhteistapaaminen meillä oli tällä kertaa Espoossa. 

Kuten olen aiemminkin todennut niin ikä-ihmisten  hyvinvointiin vaikuttavat monet muutkin asiat kuin terveys- ja sosiaalipalvelut, jotka useimmin nousevat esille ikä-ihmisille tarkoitetuista palveluista puhutaan. Jokapäiväisiä asioita kuten, julkinen liikenne, teiden, katujen, ja puistojen kunnossapito, turvallisuus, kirjastot, liikunta- ja kulttuuripalvelut ja avoimet kokoontumistilat ovat mm. sellaisia palveluita joita rakas kotikaupunkimme meille tarjoaa ja joita moni tuskin edes mieltää verorahoilla tuotetuiksi palveluiksi. Tuosta hyvinvoinnista ja sen ylläpidosta tuntuu syntyvän niin paljoa tekstiä että taidanpa kirjoitella sen tiimoilta ihan erillisen blogin.

Kirkkovaltuustossa, muutamassa seurakuntaneuvoston kokouksessa, seurakunnan yhdessä vasturyhmistä ja useissa Seurakuntayhtymän kiinteistöjohtokunnan kokouksissa olen päässyt sisälle yhä enemmän kirkon toimintaan. Osallistumiseni on avannut minelle aivan uuden näkökulman siihen mitä kaikkea kirkkomme tänä päivänä on ja mitä kaikkia palveluja se tarjoaa ja miten se kaikki toimii. Kirkon monipuolinen palvelujen tarjonta eri ikäryhmille on todella uskomaton, jos nyt kirkollisten palvelujen kohdalla tuollaista sanontaa voi käyttää. Näin myöhäiskeski-ikäisenä yksilönä näköjään oppii kaikenlaista uutta, jota voin hyödyntää muissa yhteyksissä ikä-ihmisten kanssa toimiessani.

Tekstiä piisaa vielä kuvien jälkeenkin!

Omaa aikaakin oli

Omaa aikaakin oli syksyn aikana mutta vähemmän kuin olin ajatellut. Golfkentälle sentään ehdin melko usein, joskin sekin jäi vähemmälle kuin aiempina vuosia. Viime vuonna ei tullut tehtyä pelimatkaa naapurimaihin mutta perinteinen Varsinais-Suomen kiertue tuli kuitenkin tehtyä. Hetkeksi arjesta pääsin irti kuitenkin kun tein kultturimatkan Tukholmaan, jossa vierailukohteenani tällä kertaa oli Moderna Museet. Mittava ja mielenkiintoinen oli siellä näyttely mutta tarttee sanoa etteivät kaikki teokset siellä minulle täysin auenneet. 

Tuntui usein siltä että ihan oma aika oli kortilla ja ettei lukuisten kokousten ja tapaamisten takia ehtinyt täysin palautua, eikä pitää itsestään huolta. Kyllä sitä kuitenkin jotain näin jälkeenpäin ajatellen ehti tehdä, ainakin päätellen siitä, että koko vuoden aikana tuli jätettyä jonkin verran kilometrejä taakse kävellessäni päivittäin Topin ja aina kun ehdin golfkärryni kanssa. Vuotuisen liikuntapäiväkirjani mukaan käveltyä tuli hieman yli 10 km vuoden jokaisena päivänä, ei huono vaikka itse sanonkin. Altaaseenkin kilometrejä jäi 99 joka toisin oli vähemmän kuin vuosikausiin. Ei tätä rumbaa ilman kunnostaan huolehtimistä olisi varmaan jaksanut. Sitä oli vähän niinkuin asuntosäästäjä kun aina oli menossa eikä ehtinyt paikkoja kotona kuluttaa. Vaimollani oli siis tilaa ja mahdollisuuksia viettää laatuaikaa kun en ollut koko aikaa jaloissa pyörimässä. Mutta oli se ja on se vieläkin, mukava tulla kotiin rauhoittumaan. Kyllä koti on kuitenkin se tärkein tukikohta tässä maailmassa.

Tässäpä tämä tällä kertaa

Tässäpä tätä taas tuli aika pitkälti tekstiä. Tuntuu etten minä lyhyesti osaa kirjoittaakaan. Sen verran asioita pyörii mielessä että aihetta useampaankin kirjoitukseen tuntuu löytyvän. Edellisessä blogissani lupasin palata Vilnan vierailuni herättämiin ajatuksiin siitä miten Suomi säästyi 80 vuotta sitten Baltian maiden kohtalolta ja miten katson asioita nyt kun tilanne ympärillämme tuntuu menevän päivä päivältä hullummaksi. Sellainen teksti saataapi piakkoin ilmestyä tänne kotivuilleni .

Toinen asia johon tulen palaamaan on tuo Etelä-Vantaan Kokoomukseen ja tuleviin kunta- ja aluevaaleihin liittyvä osio jonka leikkasin pois tästä säästääkseni teitä liian pitkiltä löpinöiltä.

Paljon on todella ehtinyt tapahtua viime kuukaisina ja vaikka tiedänkin taas enemmän kuin viime kesänä niin en minä sen viisaampi ole kuin silloin ja vaikka myös kokemuksenui kirkon kanssa toimintani on tiivistynyt en minä silläkään rintamalla ole yhtään hullua hurskaammaksi tullut.

Ei sitten muuta kuin hyvää loppuvuotta teitillen.

Kiitos sinulle joka jaksoit kahlata tänne loppuun asti.