Matkakohteena Lähi-Itä

Tuhannen ja yhdenyön maassa

Työmatkalle rakennuskohteeseen

Tutkinnon Hankenilla suorittamisen jälkeen jatkoin Olkiluodossa alkanutta uraani rakennusteollisuuden palveluksessa. Olkiluodon aikainen työnantajani työyhteenliittymä Atomirakennus oli vaihtunut Vesto Oy:ksi, joka oli osakkaana työyhteenliittymässä. Vestossa toimin hankintapäällikkönä vastaten kotimaan ja ulkomaiden hankinnoista ja keskusvarastosta yhdessä tiimini kanssa.

Vestolla oli useita rakennuskohteita ulkomailla, Pohjois-Jemenissä, Vietnamissa ja Irakissa. Merkittävin rakennuskohteista sijaitsi Bagdadissa jossa työyhteenliittymä Perasto (Perusyhtymä ja Vesto) toteutti 10 monitoimitilaa käsittävän kokonaisuuden Saddam Husseinin hallinnolle (Hussein ei vielä silloin ollut pahapoika).

Tuo projekti vei minut ensimmäiselle matkalle täysin uuteen ja vieraaseen maailmaan. Kävin Irakissa kaksi kertaa 80-luvun alussa. Noilla matkoilla opin ymmärtämään kuinka tärkeää oli hoitaa laivauksiin liittyvät asiat lähtömaissa niin että maahantuonti Irakin sujui ongelmitta. Paperisota oli mittavaa, kaikki dokumentit, laskut, alkuperätodistukset pakkalistat legalisoitiin. Alkuperäiset laivausasiakirjat, mukaan luettuina konossementit ja maakuljetusten rahtikirjat toimiteetiin kuriireiden mukana Bagdadiin. Itse vein molemmilla kerroilla Irakiin samanaikaisesti matkalla olleiden kuljetusten asiakirjat ja muun postin mukanani.

Ensimmäisellä matkallani lensin Bagdadiin Istanbulin kautta, rakennusprojekteissa työskenteleville ja heidän perheilleen järjestetyllä Finnairin tilauslennolla Istanbuliin ja sieltä Irak Airwaysin lennolla perille. Irakin ja Iranin välinen sota oli käynnissä ja se lisäsi jännitystä elämään. Lennolla Bagdadiin ikkunasuojat piti pitää alhaalla jotta emme olisi olleet liian näkyvä maali iranilaisille hävittäjille. 

Suomesta kuljetukset tapahtuivat kahta reittiä, maanteitse rekkakuljetuksina ja meritse Izmirin kautta Bagdadiin. Kuwaitin kautta kuljetettiin raudoitusteräkset ja sementti ja kalusto kolmansista maista.

Tuohon aikaan Irakissa rakennettiin valtavasti, useita suomalaisia ja ulkolaisia rakennusyrityksiä toimi maassa. Oli kokemus päästä tutustumaan Bagdadin tullausalueeseen, jossa rekka-autoja oli silmänkantamattomiin tuoden rakennustarvikkeita eri projekteihin. Siihen aikaan ei ollut mitään havaintoa digitalisaatiosta joten paperimäärät olivat valtavia. Oli uskomatonta kuinka paikalliset virkailijat löysivät meidän laivausasiakirjamme hetkessä valtavista asiakirjapinoista. Varsinkin kun heitä itseään tuskin näkyi noiden pinojen takaa.

Bagdadissa

Tuohon aikaan ei voitu kuvitellakaan nykyisiä yhteydenpitomenetelmiä. Kännyköitä ei ollut keksitty, puhelinyhteyksiä ei muistaakseni ei juuri ollut joten yhteydenpito perustui telex yhteyteen. Bagdadista lähetimme telexillä viestin Vestoon jotta olin päässyt ehjänä perille josta soitettiin viesti vaimolleni. Samaa reittiä sain sitten viestin että kaikki oli kotonakin kunnossa. Kolmen viikon matkalla yhteyden pito oli nykymittapuulla todella hankalaa ja vähäistä.

Perillä Bagdadissa elämä vaikutti normaalilta oli rauhallista eikä sota tuntunut vaikuttavan ihmisten elämään. Iltaisin kävimme kaupungilla ravintoloissa syömässä ja tutustumassa paikalliseen soukkiin. Ruuasta eikä tavarasta ei näyttänyt olevan puutetta.  Työkohteisiin liikkuessamme näin paikallista elämää ja oli siinä suomalispojalla ihmettelemistä, yhtäkkiä saattoi nähdä kun lammas teurastettiin tien poskessa ja asiakas sai mukaansa tuoretta lihaa. Ei näkynyt elintarvikeviranomaisia mailla eikä halmeilla. 

Toisella matkallani tilanne oli jo toinen, kaupunki oli pimennetty tavaroita ei ollut läheskään yhtä paljoa tarjolla eikä tarjonta ravintoloissa ollut lähelläkään aikaisempaa. Teillä liikkui runsaasti autoja joissa oli ruumisarkku katolla. Valtio kustansi näet sodassa kaatuneiden perheille Toytotan. Kaduilla liikkui myös runsaasti valkoisia Toyota Cressidoita joiden kerrottiin kuuluvan salaiselle poliisille, väri ja automalli oli varattu vain tuohon käyttöön. 

Babylon ja Kerbala

Ensimmäiselle matkalleni osui myös kansallinen vapaa-päivä jonka aikana projektissamme olleiden kahden työtoverini kanssa lähdimme käymään Babylonin rauniokaupungissa. Oli uskomatonta katsella paikan päällä historiallisen kaupungin raunioita, kaupungin josta olin koulukirjoista lukenut. Yllä oleva kuva on yhdestä Babylonin porteista, muistaakseni niitä oli alkujaan 4 kappaletta. Toisen porteista olen nähnyt Berliinin Museosaarella. Pitää todeta että kyllä nykyiset matkamuistot ovat sitten pieniä, ei ole tarvetta koko rakennusta ottaa mukaan! 

Babylonista ajoimme vielä Kerbalaan, Shia-muslimien pyhään kaupunkiin. Kaupungin keskuksena on suuri ja loistelias moskeija, johon meillä ei väärä-uskoisina ollut mahdollisuuksia päästä sisälle vaan jouduimme tyytymään ihmettelemään se kokoa ja loistoa ulkopuolelta. Loiston ympärillä levittäytyi köyhä kaupunki. Missään en ole nähnyt yhtä suurta kontrastia rakennuskannan väillä.

Bagdadista matka jatkui Ammaniin josta ensimmäisellä kerralla jatkoin Kuwaitiin ja toisella kerralla  Zürichin ja Brysselin kautta kotiin. Kuvien jälkeen kerron hieman käynnistä Ammanissa ja Kuwaitissa.

Ammanin kautta Kuwaitiin

Koska suoria lentoja ei Bagdadista Kuwaitiin ollut oli matka tehtävä Ammanin kautta. 

Matka Ammaniin sujui ongelmitta ja yhdessä agenttimme kanssa majoittauduimme paikalliseen Holiday Inn'iin. Tutustuimme Ammanin kaupunkiin ja vuokrasimme auton ja kävimme tutustumassa myös maaseutuun Ammanin ulkopuolella. Seuraavana päivänä meillä oli lennot varattuna Kuwaitiin. Olin saanut tiedon että viisumini oli valmiina saapuessani Kuwaitin kentälle. Se tieto ei kuitenkaan riittänyt ja minulta evättiin pääsy lennolle. Agenttimme pääsi kuitenkin lähtemään ja hän lähti Kuwaitiin varmistamaan viisumini tilanteen. Itse otin taksin ja palasin hotellille odottamaan vahvistusta että voin seuraavan päivänä lähteä matkaan. Vahvistusta odotellessani otin seuraavana päivänä taksin ja lähdin tutustumaan lisää kaupunkiin.

Tieto viisumistani piti tulla hotellille ja sovin hotellin vastaanoton kanssa että odotan viestiä hotellin aulassa ja että he kutusuisivat minua nimellä viestin saavuttua Kuwaitista. Kuulutuksia tuli mutta en tajunnut niiden koskevan minua. Olisiko ollut viides kuulutus kun menin kysymään oliko minulle tullut viestiä. Kertoivat kuuluttaneensa minua jo monta kertaa mutta en ollut reagoinut. Silloin minulle selvisi ettei paikallisten ollut onnistunut lausua Mr. Pyhältöä niin että olisin sen ymmärtänyt.

Ei kun kentälle ja bookkaamaan itseäni lennolle. Bookkaus onnistui eikä kukaan ei kysynyt onko minulla viisumia. Hieman jännitti kun saavuin Kuwaitin kentälle. Asetuin maahantulojonoon ja odotin kiltisti vuoroani ja siellähän se viisumi oli ja pääsin maahan. 

Olin lukenut että Kuwait on "kuiva" maa eikä mukanaan saa tuoda alkoholia joten en ottanut riskiä. Yksi ensimmäisiä kysymyksiä minulle oli missä tuliaiset? Tulli ei kuulemma puuttunut alkoholin tuontiin jos kyseessä oli jokin yleinen brändi. Jos kuitenkin mukana oli juomaa jota tullimiehillä ei vielä ollut niin silloin se takavarikoitiin.

Alkoholiin liittyy myös ikimuistoinen kokemus paikallisessa Sheratonissa jossa kävimme huippuluokan illallisella. Kattaukset pöytään oli tehty kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, lasit eri juomalaaduille. Juomat olivat isäntämme "asiakirjasalkussa". Aluksi isäntämme tilasi meille tonicit, tarjoilija toi lähes täydelliset drinkit ja odotti että salkusta ilmestyisi gini pullo jotta hän voisi täyttää lasit. Alkuruuan kanssa salkusta löytyneestä pullosta tarjoilija täytti valkoviinilasit, pääruuan kanssa punaviinilasit ja kahvin kanssa konjakit. Kaikki pullot sivupöydälle etiketti seinää päin. Syyksi tähän minulle kerrottiin ettei Allah silloin voinut nähdä mitä pulloissa oli. Illallisen aikana nais-trio esitti klassista musiikkia jousisoittimille. Se oli todella mieleenpainuva illallinen nuorelle miehelle, muistan sen kuin eilisen lähes 40 vuoden jälkeen.

Kolmen päivän aikana kävimme lävitse työhön liittyvät asiat ja meille jäi aikaa tutustua hieman itse kaupunkiin. Kuwait oli jotain ihan muuta kuin Bagdad, rikas ja siisti kokonaisuus. Kävimme tutustumassa mm. paikalliseen soukin alueeseen, jossa varsinkin kulta-soukissa riitti ihmettelemistä. 

Kaikki loppuu  aikanaan ja edessä oli kotimatka. Passintarkastuksessa odotti kuitenkin vielä yksi yllätys. Olin viipynyt maassa 3 vuorokautta ja viisumini oli ollut voimassa vai yhden vuorokauden. Olin kuitenkin niin viattoman oloinen nuorimies että pääsin huomautuksella. Myöhemmin sain anomatta 6 kuukautta voimassa olevan viisumin Kuwaitiin.

Kotimatka 3 viikon jälkeen Frankfurtin kautta kotiin oli edessä.

Mahtava reissu!