Seniorielämää ja vähän muutakin

Tervehdys teitillen pitkästä aikaa

Ennen kuin kaikki taas pääsee unohtumaan, niin ajattelin laittaa muutaman (heheh muutaman) rivin siitä, mitä kaikkea sitä on kohdalleni sattunut tähän mennessä Armon vuonna 2024.

Kiireinen on taas ollut eläkeläisen kevät, tekemistä ja toimintaa on taas ollut ihan kotitarpeiksi. Välillä on tuntunut, ettei työelämässä tällaista 24/7 olotilaa kovinkaan usein vuosien varrella kohdalle sattunut. Toimintaa on riittänyt niin kansallisissa senioreissa, Vantaan Vanhusneuvostossa, Etelä-Vantaan kokoomuksessa kuin Kirkkovaltuustossakin. Tuosta kokoomusta käsitelleestä osiosta julkaisinkin jo erillisen blogin äskettäin. Ajattelin, ettei kukaan näitä löpinöitäni jaksa/viitsi lukea, jos liian pitkäksi tekstin päästän, siksi tällainen ratkaisu.

Vaikka välillä aavistuksen verran on väsyttänytkin niin en voi valittaa sillä kaikki mihin olen osallistunut, on ollut vapaaehtoista ja kaiken lisäksi mielenkiintoista. Olen vain todennut, jotta sellaista elämä on, varsinkin kun on niin monessa mukana. 

Seniorielämää

Viime aikoina julkisuudessa on käsitelty paljon yksinäisyyden teemaa ja sitä kuinka yllättävän suuri osa ihmisistä ainakin jossain määrin kokee yksinäisyyttä. Yksinäisyyttä kokevat ihmiset kaikissa ikäluokissa ja syrjäytymisen vaara lisääntyy huomattavasti eläkkeelle siirtymisen jälkeen, siinä vaiheessa, kun tuttu työyhteisö jää historiaan ja siihen liittyneet ihmiskontaktit vähenevät ja jäävät joskus jopa kokonaan pois. Ratkaisu yksinäisyyden ja syrjäytymisen torjuntaan löytyy monesti lähempää kuin moni ajatteleekaan. Mukavia ihmisiä ja mukavaa tekemistä löytyy esim. kansallisista senioreista ja myös seurakunnat järjestävät monenlaista toimintaa ikäihmisille.

Monta mukavaa hetkeä on taas tullut senioreiden kanssa vietettyä ja koettua kuinka tärkeää ihmisille on päästä tapaamaan muita ihmisiä ja osallistumaan yhdessä tekemiseen tai vain olemaan mukana ja kokemaan kuuluvansa johonkin yhteisöön. Mukana oleminen ja läsnäolo ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Mukana oleminen on eineen verran eri asia kuin läsnäolo, nimittäin mukana olemisesta huolimatta yksinäisyys voi iskeä, jos ei itse tai muut ole henkisesti läsnä. Yksi ehkä tahatonkin esimerkki puutteellisesta läsnäolosta on Katri-Helenan laulussa Vasten auringon siltaa, siinähän hän laulaa jotta: tuhannen kertaa kanssas ollut oon yksin… eipä ole hääppöistä seuraa hänellä ollut, kun joku tuolla tavalla on mukavan ihmisen huomioimatta jättänyt. Kyllä minä itse mieluimmin olisin jonkun toisen seurassa kaksin kuin yksin. Eikä siinä vielä kaikki! Toinen hieman samanlaatuinen kielikukkanen löytyy ikivihreästä Besame Muchosta, siinä kun lauletaan jotta, kanssasi pieninkin hetkinen on ikuisuus. Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä on tylsää seuraa ollut tuonkin tekstin kirjoittajalla. Mutta leikki leikkinä ja pylly pois tyynyltä.

Kolmatta vuotta kun nyt toimin Länsi-Vantaan kansallisissa senioreissa puheenjohtajana niin päivä päivältä vahvistunut, että eläkeläisyhdistyksissä tehdään todella tärkeää työtä ikäihmisten hyvinvoinnin eteen. Oman hienon yhdistyksemme yhteisöllisyys on vuosien mittaan muodostunut nykyisen kaltaiseksi. Matalan kynnyksen taktiikalla olemme saaneet jäsenistömme aktiivisesti mukaan tapahtumiimme ja kerhoihimme. Hallitukseen ei tosin kovinkaan suurta tunkua ole ollut havaittavissa.

Senioreissa tunnen tekeväni mielekästä työtä jäsentemme hyväksi ja ainakin toistaiseksi tarmoa ja intoa uusiin avauksiin on riittänyt. Sitten kun tulee tilanne, kun totean jotta näin on hyvä, näillä mennään, niin on syytä aloittaa monivuotinen projekti uuden puheenjohtajan löytämiseksi. 

Toimintamme huomattiin myös Senioriliiton tasolla mennä talvena, kun yhdistyksemme valittiin Vuoden 2023 Senioryhdistykseksi. Oli se hienoa saada vastaanottaa moinen tunnustus, onhan meitä senioriyhdistyksiä tässä maassa sentään 155. Minulla, ja matkassa mukana olleilla jäsenillämme, oli ilo vastaanottaa Kunniakirja Senioriliiton risteilyllä Tukholmaan helmikuun alussa.

Kevääseen mahtui myös yksi mielenkiintoinen Valtioneuvoston kanslian ja Erätauko-säätiön järjestämä keskustelutilaisuus, jonka aiheena oli Suomi 2045. Meitä oli siellä kaiken kaikkiaan kahdeksan henkeä eri eläkeläisjärjestöistä, joista neljä Länsi-Vantaan kansallisista senioreista keskustelemassa siitä, minkälainen Suomi on vuonna 2045. Session alussa meille soitettiin Antti Tuiskun versio Lauri Tähkän upeasta kappaleesta, Minun Suomeni on. Kannattaa muuten syventyä kuuntelemaan sen upea sanoitusta, on se vaan niin hieno kappale. Jukka Kuoppamäen Sininen ja Valkoinen on ihan lällärikamaa sen rinnalla. Keskustelu oli mielenkiintoista, joskin kovin positiivisia näkemyksiä tulevaisuudesta ei liiemmälti esiintynyt. Optimistinen luonne kun olen, niin yritin tuoda uskoa tulevaan. Tilaisuuteen osallistuneet ovat saaneet kutsun osallistua syksyllä webinaariin, jossa meille kerrotaan kaikkien eri puolilla maata eri ikäisille järjestettyjen keskustelusessioiden yhteenvedosta. Sitä tullaan hyödyntämään Valtioneuvoston uuden Tulevaisuusselonteon laadinnassa. Omalta osaltani pyysin laittamaan yhteystietoni muistiin, jotta muistavat kutsua minut mukaan, kun sitten 2045 katsotaan, menikö yhtään niin kuin olimme visioineet 2024.

Vanhusneuvostoa ja Kirkkovaltuustoa

Vanhusneuvostossakin on jo kolmas vuosi menossa ja niistä kohta kaksi olen puheenjohtajana saanut toimia. Mielenkiintoisia aiheita on pöydällemme saatu vaikka sote-uudistuksen myötä suuri ja tärkeä osa seurattavista asioista hyvinvointialueelle siirtyikin. Olemme päässeet käsittelemään ja ottaman kantaa asioihin, jotka vaikuttavat ikäihmisten hyvinvointiin ja joiden järjestämisvastuu on edelleen Vantaan kaupungilla.

Yksi mielenkiintoisimmista asiakokonaisuuksista työlistallamme tällä hetkellä Vanhusneuvostossa on eläkeläisyhdistysten vapaaehtoistyöhön käytettyjen työtuntien määrää ja käytettävissä olevia tiloja ja resursseja kokeva tiedonkeruu. Kaikilta vantaalaisilta eläkeläisyhdistyksiltä saamamme tiedot yhdistetään yhteen ja samaan tietokantaan ja kyselyn tulokset tulemme jakamaan kaupungin poliittisille päättäjille sekä näiden asioiden parissa toimiville viranhaltijoille. Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä tällä hetkellä keskustellaan laajalti yhdistysten saamien yhteiskunnan tukien leikkaamisesta unohtaen yhdistysten merkityksen ihmisten hyvinvoinnin eteen tehtävässä työssä. Haluamme osaltamme vaikuttaa siihen, että eläkeläisjärjestöjen toiminta on mahdollista myös jatkossa.

Vuoden verran vielä on tällä erää pestiä jäljellä, katsotaan sitten ensi kevään kuntavaalien jälkeen missä mennään.

Kirkkovaltuustossa toinen vuosi on hyvässä vauhdissa ja tässä alkaa pikkuhiljaa päästä sisään valtuuston, seurakuntayhtymän ja oman seurakunnan toimintaan. Joka kerta kun osallistuu eri kirkollisten elinten tilaisuuksiin, niin oppii uutta ja pääsee/joutuu ja joskus jopa joutuu katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Se on kuulkaa hyvin antoisaa ja virkistävää kun välillä joutuu haastamaan omia joskus jopa luutuneitakin näkökantojaan. En osaa sanoa onko se karttunut ikä vai tutustuminen ja osallistuminen kirkon ja seurakunnan toimintaan näin luottamushenkilönä, joka on entisestään korostanut pehmeitä arvojani elämässä ja yhteiskunnassa yleensä. Inhimillisyys kun ei oikein ole huudossa ja siksi usein tuntuu siltä, että pieni ihminen on täysin unohtunut uutta ja ihmeellistä kaupunkia rakennettaessa. 

Omaa aikaakin oli

Vaikka kevät olikin monella tapaa kiireinen, niin jäi sitä sentään omaakin aikaa. Joskin oma aika oli ehkä aiempaa lyhyemmissä pätkissä kuin aikaisemmin. Kunnostani pyrin pitämään huolta. Suurin liikuttava asia perheessämme on tuo Suomen lapinkoira Topi, joka muuten välillä on ihan pöpi. Hänen kanssaan tulee päivittäinen perusliikunta hoidettua, olipa sää mikä tahansa niin lenkille lähdetään. Välillä tehdään pitkiä lenkkejä ja välillä Topia laiskottaa mutta silloin teen yksin korvaavan lenkin tutulla kotikylällä, jossa jo yli 32 vuotta on tullut asuttua. Tapojeni orja kun olen niin olen pitänyt tiukasti kiinni siitä jotta vähintään kaksi kertaa viikossa pitää päästä uimaan 1000 metriä. Siihen tosin tuli pieni paussi talvella, kun pahasti liukastumaan pääsin ja selkäni loukkasin ja muutaman viikon ajan pikkasta enemmän tärähtänyt olin. Nyt taas on ollut ilo ylimmillään, kun on Uimastadionille polskimaan päässyt.

Kevät ja kesä kun koitti niin pääsihän sitä taas viheriöille palloa pieneen reikään yrittämään. Koko alkukausi melkeinpä juhannusviikolle asti oli kuitenkin vielä eri ympyröissä kokouksia, jotka rajoittivat golfin pelaamista. No, säästyihän pari tusinaa palloa, kun ei ehtinyt niitä ympäri metsiä hakkaamaan. Nyt niitä eri kenttiä onkin sitten mukava määrä tullut kierrettyä, osan olen kiertänyt pelaten mutta vielä useamman olen kiertänyt kaukaa. On se vaan niin kummallinen laji tuo golf, yhdessä yössä saattaa pelitaidot kadota täydellisesti ja silloin tuntuu, jotta eipä ole taitoa, saati tuuria matkassa. Silloin on paras ottaa rauhallisesti ja hyväksyä se tosiasia, että ei kaikki aina mene niin kuin Strömsössä, vaikka palaa se sauna sielläkin.

Niin, ja olihan sitä muutakin aihetta juhlimiseen kuin tuo edellä mainittu yhdistyksemme valinta vuoden Senioryhdistykseksi 2023. Pyöreitä vuosia tuli taas täytettyä, tällä kertaa tosin aiempaa matalammalla profiililla. Johtui osittain siitä, että kun on niin monessa mukana niin ei sitä jaksa siitä joka paikassa niin isoa numeroa tehdä sillä ikähän on todellakin vain numero. Mielen kun pitää virkeänä tutustuu ennakkoluulottomasti uusiin asioihin ja katsoo tulevaisuuteen positiivisesti niin ei se haittaa, vaikka oma ikä välillä unohtuukin, kunhan ei ihan teiniksi rupea, se ei enää mene läpi. Meitä sisaruksiahan on kokonaista 6 kappaletta ja kaikki me tätä palloa vielä tallaamme ja vanhin meistä äskettäin täytti jo 90 vuotta, yhteisikämme tuolloin tavatessamme oli tasan 80 vuotta. Ei huono sanoisin.

Jonkin verran tuli lähialueilla reissattuakin mutta kovin kauas matkustamiseen ei aikaa oikein riittänyt. Vilnassa tuli käytyä tuossa loppukeväästä ja mielenkiintoinen paikka tuo olikin. Ensimmäinen käyntini Liettuassa herätti sen verran ajatuksia nykytilanteesta täällä armaassa kotimaassamme, että ajattelin säästää teitä niiltä pohdinnoilta tässä vaiheessa.

Peukaloisen retkiä lainatakseni: Siitä sitten enemmän ensi kerralla.

Kiitos kun jaksot kahlata lävitse tämän sekavan sepustuksen.

Oikein mukavaa loppukesää!