Kiinalainen juttu - Matkailu Kiinassa jatkuu

Kiina on viimeaikoina noussut otsikoihin päivittäin, eikä aina kovin positiivisessa mielessä. Pekingin Talviolympialaiset ovat alkaneet tyhjille katsomoille korona-pandemian yhä vaivatessa maailmaa. Eihän siitä ole kauaakaan aikaa kun Kiinassa vietettiin edellisen kerran suurta urheilun juhlaa. Tilanne verrattuna vuoden 2008 Pekingin kesäkisoihin on nyt täysin erilainen, poliittinen tilanne on kuin eri planeetalta, silloin puhuttiin enemmän yksittäisistä toisinajattelijoista, nyt puhutaan aivan toisen luokan ihmisoikeusrikkomuksista.  Eipä tule mieleen yhtään diplomaattista boikottia Kesäkisojen ajalta kuten nyt näissä talvikisoissa. En ole moneen vuoteen Kiinassa käynyt mutta sieltä kantautuvien uutisten mukaan maa on muuttunut melkoisesti siitä mitä minä siellä käydessäni näin ja koin. Valokuvia matkoiltani Kiinaan järjestellessäni ajattelin taas kirjoitella kokemuksistani.

Lukuisilla työmatkoillani maahan sain nähdä uutta ja modernia Kiinaa mutta myös historiallista puolta maasta. Kuten olen aikaisemmissa blogeissani kirjoittanut moderni arkkitehtuuri on yleisesti ottaen persoonatonta, siitä on kaikki kullekin maalle tyypilliset piirteet hävitetty pois. Kaikki suurkaupungit Aasiassa muistuttivat vuosien mittaan siellä matkustaessani yhä enemmän toisiaan, ainoastaan mainosvalojen teksteistä saattoi erottaa missä kaupungissa kulloinkin oli. Kaikkialla törmäsi samojen kansainvälisten tuotemerkkien mainosvaloihin. Alkuvuosina Nokia näkyi ja kuului kaikkialla katukuvassa, Suomi oli yhtä kuin Nokialand. 

Vanhojen kaupunkien ja ympäristöjen hävitys oli jo silloin hyvin yleistä. Vanhaa raivattiin surutta uusien katujen ja pilvenpiirtäjien alta pois. Nyt siellä raivataan uusia tyhjiksi ja tarpeettomiksi jääneitä pilvenpiirtäjiä pois. Niin ne ajat muuttuu.

Tässä blogissa ajattelin kertoa miten tutustuminen kiinalaiseen yritysmaailmaan ja kiinalaiseen elämänmenoon tapahtui, kertoa muutamista havainnoista Shanghaista ja pienemmistä kaupungeista sekä kertoa hieman maan ruoka ja juomakulttuurista.

Kiinan kulttuuri ja kiinalainen business-elämä

Taustatiedon hankkiminen Kiinasta alkoi tutustumalla maata koskevaan kirjallisuuteen ja käsiini saamaani koulutusmateriaaliin jota työtoverini olivat saaneet omissa koulutuksissaan. En siis ollut täysin valmistautumaton kun siellä matkustamisen aloitin. Kiinan pitkään historiaan ja mahtavaan kulttuuriperintöön tutustuin ennalta ja maan yleistä kehitystä olinkin seurannut mediasta, ajankohtaislähetyksiä ja dokumentteja. Se vähä mitä aikoinaan olin koulussa lukenut oli lähes kokonaan unohtunut, eikä se sitä paitsi enää ollutkaan ajantasaista tietoa. Kävinhän kouluni 60- ja 70-luvuilla jolloin tilanne maassa oli mitä oli. Päivittääkseni tietämykseni ja päästäkseni kiinni nykyiseen Kiinaan osallistuin syksyllä 2008  Fintran (Nykyisin osa MIFiä) järjestämälle Kiinankaupan kurssille Guangzhoussa (Kanton) ja Hongkongissa. Runsaan viikon aikana opin paljon uutta ja sain vahvistusta sille mitä olin lukenut ja mihin aiemmin tutustunut. 

Herkimmän hetken koin kun olimme odottamassa junaa, joka veisi meidät Guangzhousta Hongkongiin. Sain  tekstarin pojaltamme Suomesta jossa hän kysyi miten Vaarin matka on sujunut. Minusta oli siellä ollessani tullut Vaari ensimmäistä kertaa. Loppumatkan olinkin sitten ryhmän "RokkiVaari".

Yksi tärkeä oppimistani asioista oli että kiinalaisille oli, ja on varmaan vieläkin, tärkeää ettei hän menetä missään tilanteessa kasvojaan. Suoraa kielteistä vastausta ei Kiinassa yleensä saanut, eikä koskaan voinut olla varma oliko asia selvä. Vaikka niin vakuutettiin niin asiat eivät aina välttämättä edenneet niin kuin oli itse ymmärtänyt. 

Ensimmäiset käynnit toimittajien luona olivat molemminpuolista tutustumista ja tarkkailua. Luottamuksen saamisessa auttoi että olin kypsään ikään ehtinyt mieshenkilö. Siinä vaiheessa kun saavutin paikallisten toimittajien luottamuksen niin asiat sujuivat jouhevammin.  Melko nopeasti tuli sellainen olo, että huolimatta maassa vallitsevasta järjestelmästä olin tekemisissä rahanarvon hyvin tuntevien kapitalistien kanssa. Bisnes on bisnestä joka puolella maailmaa.

Paikallisen yhteyshenkilömme Georgen rooli perehdyttämisessäni oli merkittävä. Hänen kanssaan kiersimme vanhoja ja etsimme uusia toimittajia Itäisessä Kiinassa. Pääsääntöisesti liikuimme hänen autollaan paikasta toiseen, mutta pidemmät siirtymät teimme joko junalla tai lentäen. Noiden yhteisten matkojen aikana opin paljon Kinasta ja kiinalaisista. Alussa automatkat olivat jännittäviä sillä Georgen ajohistoria oli todella lyhyt ja liikennettä oli ihan riittämiin. Pelottavin tilanne oli kerran kun hän moottoritiellä yli satasen vauhdissa huomasi ajaneensa ohitse liittymästä, josta meidän piti poistua moottoritieltä. Ei muuta kuin jarrut pohjaan ja pakki päälle. Selvittiin peruuttamisesta huolimatta ehjänä liittymästä ylös. Vannotin Georgea jotta se oli sitten viimeinen kerta kun noin toimi ja kyllä hän sen sitten muistikin.

Tapaamani kiinalaiset olivat hyvin ystävällisiä ja avuliaita. Missään vaiheessa en kokenut, että minua vierastettiin saati sitten väheksyttiin. Kaikki olivat kiinnostuneita kuulemaan Suomesta, työnantajastani, minusta itsestäni ja perheestäni. Liikkuminen oli vapaata enkä tuntenut olevat mitenkään seurattu, enkä tainnut tehdä mitään sopimatonta sillä sainhan uusittua viisuminikin monta kertaa. Nykyisin taitaa ihmisten, paikalliseen ja ulkomaalaisten, seuranta olla eri tasolla, silloin ei nimittäin vielä ollut niin laajaa teknistä valvontaa kuin siellä nykyisin kerrotaan olevan. 

Shanghaita ja pienempiä kaupunkeja

Kuten edellisessä Kiinaa koskevassa blogissani kirjoitin niin palaan vielä hetkeksi Shanghaihin. Vaikka Shanghai on todellinen suurkaupunki, niin silti siinä oli jotain joka viehätti minua vaikka yleensä pidän enemmän "ihmisenkokoisista" kaupungeista. Vapaa-ajallani suunnistin usein keskustaan, jos sitä nyt niin voi kutsua. Valoisaan aikaan suuntasin yleensä Bundille, Huang Pu joen rantaan tai kiertelin Peoples Parkissa tai YuYuan Gardenissa. Iltaisin suuntasin usein Nanging Roadille, sen kävelykatuosuudelle. Siellä oli mukava istuskella ravintolassa, nauttia pari olutta ja seurata kadun vilinää, ilman liikenteen melua. Löysin minä Shanghaista muutaman kivan pubin ja baarinkin. Pubit olivat pääasiassa länsimaisten suosiossa, mutta oli siellä myös baareja joissa myös paikallisväestöä kävi nauttimassa alkoholipitoisia virvokkeita.

2010 Shanghaissa järjestettiin Maailmannäyttely jossa tuli käytyä tutustumassa muutamiin kohteisiin. Eri maiden paviljongit olivat toisiaan upeampia arkkitehtonisia luomuksia joista Suomen paviljonki, Kirnu, tietynlaisesta vaatimattomuudestaan huolimatta herätti muista poikkeavalla kauniilla muodollaan ansaittua huomiota. Suosituimpiin paviljonkeihin oli tuntien jonot joten niitä tuli ihailtua vain ulkopuolelta. Kun seuraavan kerran näyttelyn jälkeen kävin Shanghaissa vain pari luomuksista oli jäljellä ja alueelle oli jo nousemassa uusi asutusalue.

Shanghain ulkopuolella liikkuessamme poikkesimme usein isoilta teiltä ja kaduilta katsomaan vähän iäkkäämpää rakennuskantaa, sitäkin oli jonkin verran kaikesta huolimatta jäljellä. Kauniita, entisöityjä pagodia näkyi usein maisemassa. Kävimme tutustumassa useisiin temppeleihin, joista ehkä mielenkiintoisin oli Shaolin'in temppeli, Kung-fun kehto. Siellä saimme seurata oppilaiden harjoituksia, valitettavasti vain myöhästyimme hieman päivän ainoasta näytöksestä ja näimme vauhdikkaasta ohjelmasta vain lopun, n. 10 minuuttia.

Temppelit olivat suosittuja kiinalaisperheiden retkikohteita, sinne paikalliset lähtivät isolla joukolla. Varsinkin Shanghain ulkopuolella minut haluttiin temppeleissä samaan kuvaan perheen kanssa. Kerran perheen isä tuli kysymään Georgelta josko hänen tyttärensä pääsisi kuvaan kanssani ja tottahan toki se sopi. Tyttö tuli viereeni istumaan ja saman tien siihen tuli koko suku meidän ympärillemme. Toinen paikka jossa olin haluttua rekvisiittaa kuviin oli Shanghaissa Bund'illa.

Kiinalainen ruoka- ja juomakulttuuri

Kiinassa on monta erilaista keittiötä jotka poikkeavat toisistaan huomattavasti, on mietoa ja on mausteista. Shanghain alueen keittiö on miedoimmasta päästä kun taas esim. Sichualainen (Setsuan) keittiö on tunnettu voimakkaista mauistaan, siellä chiliä eikä valkosipulia säästellä. Täällä Suomessa tarjolla olevalla kiinalaisella ruualla on yhteistä alkuperäisen ruuan kanssa korkeintaan ruojalajin nimi. Eipä ole montakaan kertaa tullut käytyä kiinalaisessa ravintolassa täällä Suomessa sen jälkeen kun olin päässyt alkuperäisen kiinalaisen ruuan makuun. 

Olin muutaman kerran aiemmin harjoitellut puikoilla syömistä ja kyllä se alkuun olikin hankalaa. Pian sitä oppi niillä poimimaan herkkuja yhteisiltä herkkulautasilta, jopa pienien pähkinöiden poimiminen lautaselta alkoi sujua. Erilaisia ruokalajeja tilattiin yleensä 5 - 10. Paremmissa ravintoloissa valmistettavat ruuat pääsi valitsemaan tiskeiltä, niissä medenelävät olivat elävinä altaissa joten takuulla tuoretta tavaraa tarjottiin. Perusravintoloissa ruuat valittiin listoilta, joissa valinnan- vaihtoehtojen määrä oli moninkertainen verrattuna siihen mitä täällä on. Kaikki tuotiin pöytään isolle pyörivälle alustalle ja jaettiin kaikkien ruokailijoiden kesken, kenelläkään ei ollut omaa annosta, kuten täällä Suomessa on tapana. Ruokalistalle mahtui lihan ja kasvisten lisäksi monenlaista merenelävää. Eläimistähän hyödynnetään Kiinassa kaikki syötävät osat ja usein oli pöydässä sellaista mistä ei tiennyt mitä se oli mutta rohkeasti kaikkia piti maistaa, joskus minulle kerrottiin vasta aterian jälkeen mitä olin suuhuni laittanut. Koiraa en tiedä Kiinassa syöneeni, en edes hotdogia. Mitään ei koskaan kuitenkaan tullut ylös enkä muista kärsineeni Kiinassa kertaakaan mahataudista.

Merenelävistä ehkä epämiellyttävin oli merimakkara, liukas "herkku" joka ei millään tahtonut pysyä syömäpuikossa. Sen kun sitten sai suuhunsa asti hilattua niin tosi liukkaasti se alas muljahti, siihen kuuluva kastike oli kuitenkin todella maukasta. Alkuun vierastin hieman esim. sammakoiden syömistä, mutta loppujen lopuksi niiden liha oli todella hyvää ja miedon makuista. Joskus vain kokki oli kiireessä unohtanut että sammakossakin on luita ja lihakirveellä pannut sen halki poikki ja pinoon ja liha oli täynnä pieniä teräviä luunsiruja. Shanghaissa oli muutama suosittu ravintola jossa tarjoiltiin ainoastaan dumplingeja. Kävimme niissä useasti syömässä vaikka niihin joutui lähes aina jonottamaan, mutta jonottaminen oli vaivan väärtti, kyllä ne niin hyviä olivat. 

Kerran pääsin maistamaan tuoretta käsintehtyä nuudelia eräässä maaseutukaupungissa. Kokki valmisti sen siinä meidän nähtemme taikinapallosta heittelemällä edestakaisin ohueksi nuudeliksi ja valmisti siitä meille nuudelikeiton iltapalaksi. Maku oli ihan kohtalainen, mutta loppuvaiheessa hieman alkoi tökkimään sillä se tarjoiltiin tosi likaisesta kupista. En tiedä kuinka mones asiakas, joka sitä käytti, olin astian edellisen pesukerran jälkeen. Mutta eipä tullut mahatautia, silläkään kertaa.  

Aamiaiset hotelleissa vaihtelivat paljon. Kaikissa Shanghain ja useimmissa suurempien kaupunkien hotelleissa aamiaiset olivat runsaita ja valikoimat länsimaisia. Pienemmillä paikkakunnilla, joilla hotellit olivat siistejä ja suhteellisen tasokkaita mutta länsimaiset asiakkaat puuttuivat aamiaiselta ei aina tahtonut löytyä vaihtoehtoja energiatarpeen tyydyttämiseen. Päivän mittaan se puute kyllä sitten yleensä tuli korjattua. 

Sanotaan, että kiinalaiset syövät kaikkia nelijalkaisia paitsi pöytiä ja tuoleja ja kaikkia lentäviä paitsi lentokoneita ja helikoptereita ja kyllä se piti paikkansa. 

Kiinalaiseen vieraanvaraisuuteen kuuluu tarjota vieraille ruokailun yhteydessä väkiviinaa. Yksi tunnetuimmista on Moutai, kirkasta väkevää viinaa, josta tulee mieleen kotimainen pontikka Moutaita tarjotaan vieraille pienistä laseista. Sitä voi myös siemailla mutta usein oli tapana on ottaa ryyppy pohjanmaan kautta, gan bei (kuiva lasi) on paikallisen vastine meidän kippiksellemme. Ensimmäisellä käynnilläni suuren toimittajamme luona lounaalle osallistui yhteensä 17 henkeä. Paikalle oli kutsuttu myös paikallisia puolueen johtohenkilöitä tapaamaan minua, uutta suomalaista asiakkaan edustajaa. Lounaan jälkeen olin aavistuksen liikuttuneessa tilassa, kaikki muut osallistujat kun halusivat nostaa minulle maljan ja kaikki gan bein mukaisesti. Alkoholin vaikutuksen alaisena kukaan ei minun nähteni lähtenyt mistään tilaisuudesta liikenteeseen. 

Shanghaissa alkoholia oli enemmän tarjolla, runsainta alkoholin käyttö oli länsimaisissa pubeissa mutta ei niissäkään örveltäjiä pahemmin näkynyt, joitakin kovaäänisiä brittejä kumminkin. Juopuneita ei kiinalaisessa katukuvassa näkynyt. Tavoilleni uskollisena pidättäydyin itse tuontijuomista ja keskityin paikallisesta oluesta nauttimiseen, kohtuuden rajoissa tietysti. 

Oliko tässä kaikki Kiinasta

Tätä kirjoittaessani totesin, että matkan varrella Kiinassa näin ja koin niin paljon vuosien mittaan että ainakin yhteen blogiin riittää vielä kerrottavaa. Eiköhän sitä lisää kerrottavaa löydy myös matkoilta Intiaan ja Pakistaniin, puhumattakaan muutamasta omakustanne kiertomatkasta Kauko-Idässä.