Ensimmäinen matkani Kiinaan

Keväällä 2008 alkoi mielenkiintoisin vaihe työelämässäni ja se sitten jatkuikin eläkkeelle siirtymiseeni asti. Siirryin tuolloin useiden miljardien liikevaihtoa tehneestä pörssiyhtiöstä, M-real, 14 vuoden työrupeaman jälkeen tekstiilivalveluja tarjoavaan perheyhtiöön, Lindström Oy, jonka liikevaihto silloin oli n 250m€. Muutos oli melkoinen. Ensimmäisen kerran pariin vuosikymmeneen olin sellaisen yrityksen palveluksessa jonka omistajalla oli kasvot. Tunne oli todella vapauttava, silloin tiesi kenelle työskenteli.

Minut perehdytettiin uuteen tehtävääni ensimmäisten kahden kuukauden aikana. Sain tuntuman kaikkiin yrityksen silloin tarjoamiin palveluihin ja niihin liittyviin tuotteisiin, (työvaatteet, työsuojelutarvikkeet, hotellitekstiilit, yms.) Perehdytykseen osana piti työskennellä myös erityyppisten pesuloiden tuotannossa. Siellä oppi ymmärtämään mitä hankittavien tuotteiden tuli kestää käytössä ja teollisessa pesuprosesseissa. Perehdytys antoi minulle perustiedot joiden avulla pääsin nopeasti vauhtiin ja pystyin keskustelemaan joltisella tasolla tuotteista oman talon tekstiiliammattilaisten ja toimittajien kanssa. Jälleen kerran urallani eri alojen palveluksessa sain todeta ettei minun itse tarvitse tietää kaikkea riittää kun tietää asiasta jotakin jotta uskottavuus säilyy ja riittää kun tietää keneltä kysyy tarkempia tietoja. Lisääntynyt tieto auttoi minua suoriutumaan tehtävistäni, joita olivat olemassa olevia toimittajasuhteiden ylläpito sekä uusien toimittajien hankkiminen Aasiasta. 

Ensimmäiselle matkalle Kiinaan

Ensimmäistä matkaani Kiinaan aloimme valmistella kuukautta sen jälkeen kun olin yhtiön palveluksessa aloittanut. Aiemmin olin tutkaillut löytyisikö Kiinasta mitään aikaisempien työnantajien tuotantoon sopivaa tuotavaa mutta mitään konkreettista ei niistä tutkailuista syntynyt, tosin niiden teon aikoihin internet oli jotain ihan muuta kuin mitä se on nykyään. Nyt Kiina oli minulle täysin uusi tuttavuus ja täynnä mahdollisuuksia.  

Tilannetta helpotti se etten joutunut aloittamaan taivallustani umpihangessa. Kokemusta hankinnoista Kiinasta löytyi läheltä, esimieheni oli tehnyt useita matkoja maahan ja yhtiöllä oli oma hankintatiimi Shanghaissa. Siltä pohjalta minun oli hyvä lähteä liikkeelle. Ennen matkaa selvitettiin mitkä asiat olivat kiireellisimpiä työlistalla, kerättiin tarvittava taustatieto ja materiaali, johon perehdyin parhaan kykyni mukaan. Shanghaissa paikallinen hankinnoista vastaavamme, George, hoiti tarvittavat tapaamiset ja paikallisjärjestelyt. 

Olin käynyt aikaisemmin useamman kerran Aasiassa vaimoni kanssa lomamatkalla (niistä matkoista  kerron myöhemmin) mutta nyt oli lähdössä matkaan aivan yksin. Nyt olin kuitenkin lähdössä oikealle työmatkalle enkä millekään turistimatkalle.   joten ohjelma perillä alkaisi saapumispäivänäni. Ja ei kun matkaan.

Olin intoa täynnä mutta en muista jännittäneeni laisinkaan tätä ensimmäistä yksin tekemääni matkaa. Pitkä lentomatka sujui ongelmitta, minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia suurienkaan aikaerojen suhteen matkustin sitten itään tai länteen päin ja ja saavuin perille hyvällä mielellä. Maahantulo-muodollisuudet Pudongin kentällä sujuivat ongelmitta  ja olin astunut suuren Kiinan maaperälle. Nyt piti vain löytää George satojen mustatukkaisten ja samannäköisten kiinalaisten joukosta. Olin printannut hänen valokuvansa mutta siinä vaiheessa en vielä nähnyt eroja kiinalaisten kasvonpiirteissä. Nopeasti kuitenkin opin että täysin samannäköisiä kiinalaisia on yhtä harvassa kuin meitä länsimaisiakin. Niinhän siinä kävi että George tunnisti minut heti tulijoiden joukosta, meitä länsimaisia oli sen verran vähemmän ja oli meissä tulijoissa jonkin verran kokoerojakin. Tulimme alusta alkaen mainiosti toimeen keskenämme Georgen kanssa ja meillä oli monta hauskaa matkaa edessä. Pidämme vieläkin yhteyttä vaikka olenkin jo eläkkeellä.

Lähdimme matkaan Shanghain keskustaan Georgen ajaessa. Minua oli ennakolta varoitettu että kuljettajan ajotaito ei ole hänen suurimpia vahvuuksiaan, kilometrejä kun oli hänellä takana niukanlaisesti, mutta hyvin siitä ensimmäisestä siirtymästä selvittiin hotellille. Oli siinä suomi-pojalla ihmettelemistä kun Shanghain keskustaa lähestyttäessä mahtava kaupunki levittäytyi edessä. Pilvenpiirtäviä pilvin pimein, pääväylät nostettuina pilarien varaan, liikennettä paljon, mutta se oli sujui yllättävän hyvin. Kirjauduin hotelliin ja muutaman tunnin totuttelun jälkeen uuteen ympäristöön  ja aikavyöhykkeeseen oli aika aloittaa työt konttorillamme lähellä ydinkeskustaa.

Mielessäni vertasin Shanghaita suurimpaan aiemmin käymääni miljoonakaupunkiin New Yorkiin ja totesin Shanghain olevan siistimpi ja modernimpi noista kahdesta.  Sellaista Kiinaa jota ehkä hieman odotin ei kaupungista oikein löytynyt. Vanhaa Shanghaita ei silloin paljoa ollut jäljellä ydinkeskustassa eikä nykyään varmaan enää senkään vertaa. Myöhemmillä Aasiaan suuntautuneilla matkoillani totesin että kaikkialla suurkaupungit alkoivat muistuttaa toisiaan ja menettävät/ovat menettäneet omaleimaisuutensa.

Ensimmäisellä kerralla liikuin pääsääntöisesti yhdessä Georgen kanssa. Työ vei minua eri puolille suurkaupunkia ja moniin paikkoihin kaupungin ulkopuolella. Sain jonkin asteisen käsityksen kaupungista jo ensi käynnilläni ja pääsin tutustumaan joihinkin kaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Shanghai tuli minulle tutuksi monien vierailujeni aikana ja opin käyttämään kaupungin mittavaa maanalaisen verkostoa ja halpoja taksipalveluita liikkuessani vapaa-aikanani kaupungissa. En koskaan pelännyt/osannut pelätä liikkuessani omatoimisesti kaupungissa. Vaikka Shanghai on valtava metropoli niin se on edelleen yksi suosikkikaupungeistani Aasiassa.

Vastaanotto oli kaikkialla hyvä ja  kaikki tapaamani toimittajat halusivat toivottaa minut tervetulleeksi, joten pääsin tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin ja hyviin ravintoloihin. Olen kauan ollut kiinalaisen ruuan ystävä mutta vasta paikanpäällä käytyäni ja aitoa paikallista ruokaa syötyäni minulle valkeni sen monipuolisuus ja herkullisuus. Kiinalaisia keittiöitä on useita, jotka eroavat huomattavasti toisistaan, todella tulisista hyvin mietoihin. Palaan varmaan toisessa blogissa kiinalaisen ruuan pariin.

Suomessa tarjottavilla kiinalaisilla ruokalajeilla on muuten yhteistä paikallisten ruokien kanssa vain nimi. Ensimmäisen Kiinan matkani jälkeen voi käyntini kiinalaisissa ravintoloissa Suomessa laskea yhden käden sormilla.

Näkemisen arvoista

Hotellini tällä ensimmäisellä matkallani sijaitsi lähellä Jing-An temppeliä. Temppeli näyttää vanhalta ulkoapäin mutta sisätiloissa paistoi vielä raaka betoni ensimmäisellä käynnilläni. Temppelin lähellä oli kaunis pieni puisto jossa iltaisin ja viikonloppuisin perheet viettivät aikaa. Puistossa oli erilaisia aktiviteetteja, oli ohjelmaa lapsille, oli tanssia, yhteislaulua ja muita esityksiä ja varsinkin aamuisin näki vanhempaa väkeä harrastamassa kiinalaista voimistelua Qigong. Puisto oli keidas keskellä vilkasta kaupunkia. 

Myöhemmillä matkoillani Jing-An temppelin maanalaisen asema tuli tutuksi matkustaessani iltaisin Nanging Roadille, Peoples Park'iin ja Bund'ille iltaa viettämään.

Ihmisiä ja elämää siinä kaupungissa riittää. Kaupungin tärkein ostoskatu on pitkä Nanging Road, josta on pyhitetty pitkä osa jalankulkijoille, ja niitä siellä todella riittää. Kadun varrelta löytyy liikkeitä, jotka myyvät kaikkia mieleen tulleita maailman luksusmerkkejä, mutta myös laadukkaita kiinalaisia tuotemerkkejä oli tarjolla. Silloin, 2008, Nokia oli kova sana kännykkämarkkinoilla ja heidän lippulaiva-myymälänsä löytyi todella ensiluokkaiselta paikalta Nanging Road'illa. Valtavat korkeatasoiset tavaratalot/kauppakeskukset saivat suomipojan silmät laajenemaan, laadukasta tavaraa pullollaan. Rinnakkaisilta kaduilta löytyi sitten enemmän paikallista halvempaa tarjontaa.

Nanging Road päättyy idässä Huang-Pu joen rantaan, jonka länsirannalla on kiinalaisten ja turistien suosima Bund'in ranta-alue. Bund'ilta on joen yli mahtavat näkymät Pudongin puolelle jossa kohoaa toinen toistaan korkeampia rakennuksia. Laivaliikenne joella on vilkasta ja iltaisin värikkäästi valaistut jokilaivat vievät ihmisiä illallisristeilylle ihailemaan upeasti valaistuja näkymiä molemmin puolin jokea. Bundin reunaa kulkevan kadun varressa on uljas rivi vanhoja arvorakennuksia 1860- luvulta 1930-luvulle. Alue oli noina vuosikymmeninä vauras kaupan keskus jossa eurooppalaiset yritykset ja pankit toimivat. Onneksi rakennuksia ei ole hävitetty vaan ne ovat edelleen kertomassa kaupungin pitkää historiaa. 

Ensimmäisen käyntini jälkeen Bund'in kivirakenteet uusittiin kokonaan ennen Maailmannäyttelyä 2010. Myös Pudongin siluetti muuttui vuosien mittaan käyntikertojeni välillä. 

Yksi mielenkiintoisista käyntikohteista ensivierailullani oli Yu Garden, jossa vanha kiinalainen arkkitehtuuri esittäytyy koko komeudessaan. Siellä sai nähdä sellaista rakennuskantaa mitä oli odottanutkin Kiinassa näkevänsä. Alue on täynnä pieniä kauppoja ja ravintoloita, mutta ei asuntoja. Ennen kaikkea siellä on kiinalaisia siellä sai läheisen kontaktin paikalliseen väestöön. Mahtui sinne toki joukkoon turistejakin ja joitakin työmatkalla olevia kuten minä. Yu Gardeniin palasin useita kertoja myöhemmillä matkoillani.

Palaan varmaankin vielä myöhemmissä blogeissani ihmeelliseen Shanghaihin.

Ei vain Shanghaita

Muutaman Shanghaissa vietetyn päivän jälkeen suuntasimme tapaamaan toimittajia kaupungin ulkopuolelle. Monikaistaiset moottoritiet veivät meidät nopeasti pois ydinkaupungista. Kaupunkialuetta tuntui kuitenkin jatkuvan loputtomiin. Jonkin aikaa aikaisemmin avattua pitkää siltaa pitkin ajoimme Ningbon kaupunkiin tapaamaan tärkeää toimittajaamme. Kysyessäni Georgelta minkälainen "kylä" tuo Ningbo on hän vastasi jotta sellainen pienempi kiinalainen kaupunki. Kysyttyäni minkä kokoinen paikka se on sain vastaukseksi jotta siellä on n. 8 miljoonaa asukasta.  Myöhemmin opin jotta kiinalaisessa pikkukaupungeissa on 1-2 miljoonaa asukasta.

Ningbosta jatkoimme matkaa Yiwun kaupunkiin. Kaupunki on tunnettu valtavista käyttö- ja kulutustavaramarkkinoistaan. Kaupungissa on valtava alue josta löytyy kiinteät tilat yritysten myyntipisteille ja näyttelytiloille, ja niitä siellä tuntui olevan tuhansia. Sinne ei kannata mennä vain katsomaan josko löytäisi jotain kivaa, pitää olla selvä kuva mitä on hakemassa silti tarjonta yllättää. Vaihtoehtoisia myyjiä ja tavaraa on tarjolla uskomaton määrä. Yksi alue kiinnitti erityisesti huomioni, vaikkei tuo tuoteryhmä meitä kiinnostanutkaan. Siellä oli monta isoa kerrosta täynnä joulutavaroita, ajankohta oli sentään kesäkuu. Toisaalta siihen aikaan vuodesta tilaukset tulevaan joulusesonkiin ovat ajankohtaisia. 

Paluumatkalla piipahdimme tutustumassa satoja vuosia vanhaan Zhujinjianin kaupunkiin. Se kaupunkivierailu oli mukavaa vaihtelua suurkaupungeissa liikkumisen jälkeen. Mittasuhteet olivat inhimillisempiä ja tunnelma oli rauhallinen ja kiireetön.

Sitten olikin aika palata takaisin Shanghaihin viimeisiin tapaamisiin ja yhteenvetoon matkan annista ja valmistautumiseen kotimatkaan. Palasin vielä pitkälti toistakymmentä kertaa Kiinaan.

Niistä matkoista myöhemmin lisää.